Ja kukaties joskus toivees toteutuu

Iiiiks jaiiiks, päivät ne vaan kuluu.. tiistaita jo elellään ja huomenna on jo pikkulauantai:) Mikä tarkoittaa, että Se Iso Lauantai on kutkuttavan lähellä. Vielä pitäisi huominen ja torstaina muutama tunti jaksaa Norssilla, ennen kuin päästän itseni täysin häähumun valtaan. Tasan saman verran minulla on aikaa myös saada tämä matalan karhea kurkkuääni kuntoon, krhms.. Yritin tänään saada antibioottikuuria, mutta koska köhä on kestänyt vasta (jo!) puolitoista viikkoa, siitä ei kuulemma olisi hyötyä.

Kurkun hyvinvointia ei tietenkään edistänyt viikonloppuiset talvipäivät, saatoin kiljua keikalla klo 02 aamuyöllä ja hipsiä M: n luo muutamaa tuntia myöhemmin -26 pakkas-asteessa, mutta that´s talvipäivät ;) Hauskaa siis oli, mitäs muutakaan voi olettaa 1300 ope-opiskelijan kokoontuessa hauskanpitoon. Ulkoriehaan ei meillä M:n kanssa ollut tarpeeksi asennetta osallistua, koska mittari näytti iltapäivälläkin - 20. Sen sijaan tehtiin ihanat pöperöt, vedeltiin parin tunnin päikkärit ja oltiin valmiita uuteen nousuun :D Lauantai- illan olinkin autolla liikenteessä, koska aamulla oli lähtö V:een. Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, näinpä viimeinkin myös ihanaa Joensuun porukkaakin. Liian pitkä aika, liian kiireinen elämä..?

Uusi viikko alkoikin tohinalla, pari päivää koulua takana ja takki jo aika tyhjä.. Eilen sentään oli tiedossa rentoilua (ihan kuin sitä ei olisi viikonloppuna ollut?!:D) ; tytöt oli minun luona ihanaa Sinkkis- leffaa kattomassa. Tilattiin lähipizzeriasta pizzat ja hutkittiin melkoset satsit nameja napaamme. Mutta ah, miten ihanaa olikaan<3 Tiedossa on myös jänniä aikoja, saattaa nimittäin olla, että lähdetään M: n kanssa harjoitteluun.. tidititittidii: Espanjaan :D Lähtö olisi lokakuussa, juuri pimeimpään loska- aikaan, ah ihanuutta. Nyt peukat pystyyn että kaikki sujuu hyvin ja paikka varmistuu. Pieni irtiotto tulisi niin tarpeeseen, ja mikä ihanampaa kuin reissata hyvän ystävä kanssa, ja vielä oikeasti hyötyä siitä! (Ei sillä, etteikö matkailu aina avartaisi ;) Nyt silmät
lupsuu jo kiinni, taidan hiippailla pehmoiseen sänkyyn vällyjen väliin, mukana uusin trendi ja pää täynnä unelmia.. Bonne nuit!

Pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi.

Vuorossa hieman duhaiset päivittelyt. Flunssa tosiaan iski viikonloppuna, onneksi jo paranemaan päin. Olen käymässä kotosalla, tällä kertaa aika pikaisella visiitillä, huomenaamulla taas kohti Jyväskylää ja Talvipäiviä :b Hyvin olen onnistunut jo kaksi vuotta olemaan osallistumatta kyseiseen huvitukseen, mutta nyt kun TP: t järjestetään käytännössä omalla pihalla niin johan olisi typerää olla osallistumatta. Tiedossa siis kolme päivää putkeen valvomista, onneksi kuitenkin vähän tervehenkistä ulkoriehuntaa ja mukavaa seuraa. Iloliemen nautiskelun taidan suosiolla jättää viisaammille, olo kun ei varmaan ole vielä ihan terve.

Ensi viikonloppu ja talven spektaakkeli eli häät ovat jo ihan ovella, tänään päästään jo tunnelmiin kirkkoharjoitusten muodossa. Sain viehekukaksi ihanan valkoisen orkidean, nyt pitäisi vielä päättää mekko, vaikka eräs lila yksilö on jo aika vahvoilla.. Sain eilen myös iloisia uutisia työrintamalta, viikon ysi saan toimia arvovaltaisena yläkoulun musiikinopettajana, vieläpä kahdella koululla, jaiks :D pitänee vähän reenailla noita bändisoittimia, etten ole ihan urpo-ope :) Töitä siis luvassa kevääksi ihan riittävästi, vähän vaan jännittää miten saan koulujutut hoideltua samaan aikaan, nyt jo roikkuu tehtävä jos toinenkin, mm. viime keväältä.. Mutta sisulla selvitään tästäkin, toisaalta työt tuovat varmasti vaihtelua elämään, ja onhan ainakin pidempiaikainen työpaikka oikeasti unelmaduunini <3

Pikkuhiljaa alkaa olla jo pienoinen himotus päästä urheilemaan, kumma se on kuinka terveenä aina laiskottaa lähteä lenkille, ja sairaana ei mitään muuta mieli tekisikään kuin raitista ilmaa ja lihastyötä. Hmph, kaikkea ei voi saada. Kohta rupean ruoanlaittoon, Norski alias kodinhengetär lupasi kokkailla herkkuruuat koulusta ja töistä palaavalle kotiväelle, tiedossa broilerin leikkeitä ja kermaperunoita, slurps :b Tänään, kuten useana edellisenäkin päivänä olen onnistuneesti välttynyt kouluhommilta, mm. eräs kandintyö ei ole edennyt sisällysluetteloa enempää, ja kas, kohtahan onkin jo maaliskuu, sitten huhti- ja pian jo toukokuu, jolloin nimenomainen työ ON valmis. Kautta kiven ja kannon. Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin, kattilat ja padat kutusuvat, adios!

Mull´ on nenä ja varpaita yhdessä jalassa viis,mull´on ne kaikki: siis miehistä viis

Hellou! Aika kiitää, hurjan nopsaan menee viikot. Viikonloppu meni ihanasti, sain vieraita kaukaa Kuopiosta, kun J ja E tulivat viikonloppulomailemaan. Kouluviikko oli melkosta haipakkaa, joten viikonloppu oli erittäin odotettu. Harjoittelu alkoi keskiviikkona ja perjantaina pääsinkin jo seurailemaan tulevia oppilaitani.. hurr, aika jännittävää! Perjantai- ilta vietettiin V:n ja O:n luona ja A ja M:n kin piipahtivat. Saatiin nauttia aivan tajuttoman hyvää ruokaa ja naurua kyllä riitti, niinkun aina tuossa porukassa. J: n ja minun ilta jatkui vielä minun luona, pitkästä aikaa päästiin höpöttämään tyttöjen juttuja ja illan kruunasi ihanan Chisun keikka. Oumai, me likes!! Vaikka en ollut läheskään kaikkia uusia kappaleita kuullut, melkein täysi baari ja todella energinen lavashow tosiaankin toimivat! Lauantaina herättiin yllättävän pirteinä ja lähdettiin kaupunkikierrokselle. Iltapäivällä lähdin käväisemään kotona.

Ystävänpäivä menikin sitten kotosalla ja mummon tykönä. Aamulla alkanut kurkkukipu vähän latisti tunnelmaa, mutta muuten oli ihana löhöilypäivä :) Tänään sitten olikin heti aamusta asti meno päällä, hain H:n kotoaan ja päästiin vihdoin valitsemaan hääkimppua ja muita tarvittavia kukkia. Samalla saatiin vielä turista viimeisimmät kuulumiset ja alkaa panikoitua , sillä H - hetki on pelottavan lähellä, ENSI VIIKOLLA :D Päivän seuraava jännittävä osuus olikin aika ylläri, nimittäin työhaastattelu, johon sain kutsun perjantaina. Ja tidididittidii: Sain sen työn :) Harvoin olen ollut haastattelussa, jossa työnantaja haastattelun lopuksi sanoo, että hän oli jo ennen tuloani päättänyt palkata minut :) Mutta kerta se on ensimmäinenkin, ja voin sanoa että nyt olen todellisessa unelmaduunissani ( jos ei oman alan töitä lasketa :). Todella innoissani odotan maaliskuuta, jolloin pääsen hommat aloittamaan, ja tässäpä ratkesi myös kesän kohtalo: kotikonnuille pääsen tänäkin kesänä!

Hyvillä mielin siis uuteen viikkoon, luvassa on aika huikea pariviikkoinen: talvipäivät ja Häät, hui :) Sekaan mahtuu myös koulujuttuja, toivottavasti ystävien tapaamista ja muita mukavia hetkiä, jännitystä ja perhosia vatsan pohjassa, elämänmakuista elämää!

Kun antanut on kaiken, eikä kestäis enempää

Tallinnasta kotiuduttu, tuliaisena jäätävä väsymys ja kasa hauskaakin hauskempia muistoja :) sunnuntai olikin melkonen matkustuspäivä, aamulla lähdettiin V:sta kymmenen aikaan ja illalla oltiin Tallinnassa n. klo 22. Laivasta ei toki poistuttu tuolloin, vaan satamassa ankkuroituna nukuttiin ( lue: bailattiin) yö. Unta taisi tuon vuorokaudden aikana tulla 2 tuntia, eli melko samoilla silmillä jatkettiin Tallinnaan. Hytti piti luovuttaa jo klo 6.45, josta raahustimme torkkumaan terminaalin penkeille muutamaksi tunniksi. Muun porukan lähtiessä keskustaan käppäilemään, otettiin M:n kanssa bussi vähän kauemmaksi ostoskeskukseen. Loppujen lopuksi vietettiinkin koko päivä kahdestaan. Vaikka väsymys painoi luissa ja ytimissä, jaksettiin kierrellä kauppoja ja nautittiin sielun ja ruumiin ravintoa ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Oli aivan älyttömän mukavaa ja henkisesti tosi antoisaa :) Laivamatka meni nopeasti tax freen merkeissä ja paluumatkalla bussissa olikin aika hiljaista sakkia. Eilinen päivä meni aika apinan raivolla väsymyksen kanssa sinnitellessä. Koulussa oli kevyt 7 tunnin päivä ja päälle ryhmätyön tekoa, miten oikein selvisin?! Illalla uni maistuikin jo kymmeneltä ja tänään heräsin vasta puoli yhdeksän :) Tänään luvassa4 tunnin koulupäivä, onneksi edes mielenkiintoisia tunteja. Opetusharjoittelun eka kokoontuminen on tänään ja siitä alkaakin koko loppukevään savotta.

J ja E ovat tulossa viikonlopuksi Jyväskylään, ja painiskelen taas tutun riittämättömyyden tunteen kanssa. Toisaalta haluaisin lähteä kotiin lepäilemään ja viemään tuliaiset, mutta toisaalta sen verran harvinaisia vieraita on tulossa, että mukavaa olisi rauhassa nauttia hyvästä seurasta.Kahden (!) viikon päästä olevat häät ei yhtään helpota tilannetta, H tarvitsisi varmasti apua viime hetken valmisteluissa. Saa nähdä, kuinka saan itseni jaettua kaikkien kesken, mutta oikeastaan helpompi olla stressaamatta, teen niin kuin parhaalta tuntuu. Tämän hetken oloa ei yhtään helpota takaraivossa jyskyttävä migreeni, joka ei anna hetken rauhaa raastavalta kivulta. Jos voisin niin jäisin oikein mieluusti peiton alle parantelemaan itseäni. Mutta ei auta, liikkelle on lähdettävä kaikesta huolimatta. Ehkäpä tämäkin päivä painetaan apinan raivolla sen kummempia ajattelematta iltaan asti ja kaadutaan puolikuolleena nukkumaan tietäen että kohta pitääkin jo herätä. Ai mikä ihana arki?

Ehkä vuodet ovat kuorta, ja talvet viimoillaan, hieman ohuemmaks´raapineet

En ehkä syö enää ikinä. Mitään. Ainakaan paljon. Ainakaan tänään. Voin kertoa faktan, että on nimittäin täysi olo. Eihän tätä herkuttelua ole jatkunut kun kohta vuoden verran... Jokohan riittäisi? Nyt on erittäin vahva ällötys päällänsä omaa kroppaa kohtaan. Asiaa ei ehkä paranna se, että kävin eilen vaa 'alla jok näytti 8 kiloa enemmän kuin viime keväänä. Menohan ei voi missään tapauksessa jatkua näin, tai muuten, niin no, lihon entistä enemmän. Huoh, että osaa olla vaikeaa. Miksi pitää olla tällainen äärimmäisyyksien ihminen: välillä olin luuranko, joka ei suonut itselleen lainkaan nautintoja, ja nyt olen ehkä ihan normaali, mutta mätän herkkuja kaksin käsin. Tiedän näiden kaikkien vaiheiden kuuluvan paranemisprosessiin, mutta ei paljon lohduta, kun olo on kuin tynnyrillä. Nyt ei lohduta edes tuleva Tallinnnan reissu, tarkoitus on nimittäin mennä pitkän kaavan mukaan syömään, eli tiedossa armotonta ahtamista ja päätöntä mässäämistä. Itse asiassa tätä kirjoitaessa tajusin, että suurinta ahdistusta taitaakin aiheuttaa juuri se, että olen lähes normaali, Sehän tarkoittaa sitä, että sulaudun massaan, olen yksi muista. Ei enää kauhistuneita kommentteja laihuudesta ja kateellisia lausahduksia:" olisinpa minäkin..." Niinpä. Nuo lausahdukset hivelivät itsetuntoani, ne saivat minut jaksamaan, kiduttamaan ja piiskaamaan itseäni. Minä nautin niistä, minua ihailtiin, minä olinjotakin. Tai oikeastaan en ollut jotakin mitä kammosin ja halveksuin:lihava. Mmm, niinhän minä ajatteli:minusta ei ikinä tule lihavaa ja laiskaa, itsekuritonta surkimusta. Niin luulin.

No, mutta itsesääli sikseen: on elämässä ilon aiheitakin. Esimerkiksi se tallinnan reissu. Ja ihana perhe. Ja rämän päivän sijaisuus. Ja häät,KOLME VIIKKOA, jaiks! Huomenna on onneksi vielä vapaata, jospa ei enää ahdistaisi, ei inhottaisi eikä kiukuttaisi. Niin, jospa ei. Hyvää yötä.

Hyvä on hiljaa olla tässä

Maa-aa-nantai..Rentouttavan viikonlopun jälkeen takaisin sorvin ääreessä :)Kiva viikonlopu olikin, vaikka ei juuri kummempaa tapahtunutkaan. Lauantaina kierreltiin äitin kanssa kaupoilla ja löysin aika namit valkoiset saappaat. Hih, äitillä on kumma vaikutus minuun: itse olisin voinut kävellä aika viileästi ohi niiden ihanuuksien, mielessä tuleva Tallinnan reissu, mutta äiti lähes yllytti minut ostamaan ne! Joten jos äiti käskee, niin ei sovi kuin totella... ;) Ja kukas se muuten olikaan, kuka vasta joululomalla kauhisteli kenkieni määrää, muistaakseni puhuttiin jopa sadoista pareista..8) Viikonloppuna sain myös lenkki- vajausta mukavasti täytettyä, kun vihdoin oli lauhempaa.

Tänään onkin ollut aika pudotus takaisin arkeen, istuttiin kandityön proseminaari- ryhmässä ja räpsäytinpä erään 20- sivuisen powerpoint- esityksenkin kielenhuollosta. Ehdittiin sentään istuskella C:n kahvilassa ja syödä Runebergin torttuja ja suunnitella huomisia nyyttäreitä. E: kin tulee vauvin kanssa ja voi olla että tulee aika vauvamaiset iltamat :)

Pitkän päivän päätteeksi jaksoin vielä jäädä dancemixiin ja jorata ihan sydämen kyllyydestä. Kaupan kautta kotiuduttuani kävin suihkussa, tein ison iltapalan ja loppuillan olenkin viettänyt laatuaikaa sohvan kanssa. Telkusta tulee 4! jaksoa sinkkuelämää ja nyt täytyy todella latautua henkisesti huomiseen: tiedossa äikkää,puolitoista tuntia luistelua ja kaiken kruunaa puolentoista tunnin luento kielenhuollosta, luennoitsijana siis Minä Itse! Illaksi vielä nyyttäreihin M:n luokse, joten luulen, ettei huomiselle ole tekemisen puutetta! Kello lyö vasta puoli kymmentä, eli vielä saa hetken loikoilla, sitten siirrynkin petiin ja unten maille. Kauniita unia!