Mielin määrin kahvii ja tupakkaa

No ei sentään tupakkaa, mutta kahvia kuluu senkin edestä :) Uusi viikko taas vierähtäen pyörähti käyntiin. Tiedossa onkin aikas lailla rento viikko, lukuunottamatta huomisen tenttiä ja siivous-urakkaa, jota olen onnistunut siirtämään milloin milläkin tekosyyllä. Nyt olen viimeistä viikkoa Jyväskylässä, eli asialle on PAKKO tehdä jotakin. Ikkunanpesulastan jo jätin tuohon näkyville, ettei pääse unohtumaan...Lisäksi täytyy heittää matot pihalle, siivota kaapit, ja pestä lattiat. Huh :b Huomenna on edessä vuoden viimeinen tentti (toivottavasti!) ja sen jälkeen vielä kvantin ryhmätehtävän tekoa. Ai niin ja rästiin jäänyt lajitenttikin pitäisi käydä raapustamassa, mutta SITTEN, alkaa odotettu ja kaivattu LOMA. :) Vaikka näin yliopistossa se ei enää tunnu samalta kuin joskus lapsena ja nuorena, mutta onhan toki mukava unohtaa stressi ja kiire taas muutamaksi kuukaudeksi, että jaksaa taas ensi vuoden painaa. Kesän aikana tosin olisi tarkoitus saada valmiiksi eräskin kesken jäänyt proseminaari, mutta eiköhän se siitä ala sujua, kun saan aineiston kerättyä.

Vappu meni osaltani ihan hujauksessa ohi. Vaikka suunnitelmia oli alunperin runsaastikin, loppujen lopuksi perjantaina räntäsateeseen herätessä ei tuntunut olo perin vappuiselta. M:n kanssa kuitenkin urheasti ajeltiin Kuopioon, ja siellä majoituttiin M:n luo. Ilta sujui naureskellessa ja tukkaa kähertäessä, ja saatiin taksikin suht lyhyellä odotusajalla. Ilta sujui ihan kivasti puikkarissa, mutta illan kohokohta taisi kuitenkin olla taksimatka "kotiin" vällyjen alle. Aamulla otettiinkin kunnolla univelat takaisin:herättiin vasta 11.15 :)Rauhallisen aamupalan jälkeen lähdin kohti V: ta. koko päivän oli jotenkin väsynyt olo ja painuinkin jo suht ajoissa nukkumaan, ehkäpä tiedostaen sunnuntain työpäivän raskauden. Ihan kiva vappu oli, vaikka munkkeja en syönytkään, eikä ilmapallojakaan ollut.

Nyt täytyy jättää löpinät sikseen ja alkaa valmistautua illan tanssitunnille. Illalla tiedossa vielä vähän tenttiin kertailua ja ajoissa nukkumaanmenoa. Sellaista tämä elämä nykyään on:)

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen seisoo erillään

Heippa!

Elossa! Siinäpä tärkeimmät tällä hetkellä. Aika kuluu aivan mielettömän nopeaan, päiviä, viikkoja ja kuukausia hujahtaa ohi ihan huomaamatta. Ylläksen reissu oli ja meni, ihanaa oli ja tosi rentouttavaa. Vaikka alkulomasta tuntui etten pääse ollenkaan irti harjoittelusta ja kouluasiat vaan pyöri mielessä. Mutta onhan se aina eri ympyröissä erilaista, eikä näitä ympyröitä ainakaan voinut moittia :)

Arki alkoi taas ihan tohinalla, harjoittelunkin sain eilen päätökseen. Aika iso kivi vierähti sydämeltä, koska tuntien suunnittelu vei aivan hurjan ison ajan illoista. Nyt uutena riippana on sitten kandi, juu, se sama jonka aloitin jo tammikuussa.. Mutta elokuun loppuun mennessä se on valmis, I promise! Jostain vaan täytyy se motivaatio repiä ja löytää, joudun ehkä käyttämään kiristystä ja uhkailuakin, että saan itseni ruotuun..

Eilen sitten tippuikin aika iso pommi koko kaupungin tietoisuuteen. Isoin työnantaja sulkee suuren osan tehtaastaan ja 200 jää työttömäksi. Tuskasta tekee lähes sietämättömän se, että yksi työttömäksi jäävä on rakas äitini. se tuntuu aivan järisyttävän epäreilulta, sillä en tiedä toista ihmistä, joka olisi työnsä ahkerammin ja valittamatta tehnyt, joka ikinen päivä 30 vuoden ajan!! Tiedän, että monet työyhteisöstä tippuvat aivan tyhjän päälle ja se saa minut aivan mielettömän surulliseksi. Tiedän kyllä että äiti nousee jaloilleen, löytää mielekästä tekemistä ja kouluttaa itseään, mutta pahalle se tuntuu. Onneksi edes me lapset ollaan jo sen verran isoja, että pärjätään omillamme eikä vaadita niin kauheasti..Mutta tällä hetkellä on vaikea ajatella, että äiti tekisi jotain muuta työtä kuin nykyistä. Mutta eteenpäin on mentävä, eipä sitä omaa tulevaisuutta kukaan muu rakenna kuin jokainen itse.

Tällaisia mietteitä tänään perjantaina. Viikonloppuun kuuluu töitä ja vähän kouluhommia, mutta tänään taidan vaan viettää vapaapäivää, nautiskella ja ihmetellä. äsken tulin raikkaalta lenkiltä, vaikka sää ei kyllä tuntunut ollenkaan keväiseltä, tuntui tosi ihanalle kuulla lintujen laulua ja hengittää puhdasta ilmaa. Oikeastaan jo nyt tuntuu paremmalta, koska loppujen lopuksi asioilla on tapana järjestyä. Oma tämän hetkinen haaveeni liittyy parisuhteeseen, ja oikeastaan jo siitä unelmoiminen saa minut jaksamaan. Saanko oikeasti luottaa siihen, että vielä kohtaan sen ihan oikean ihmisen, saavutan tasavertaisen ja toimivan ihmissuhteen ja elän tasapainoista nuoren aikuisen elämää? Haluan uskoa siihen niin kovasti että sattuu, mutta ajanko tällä kiihkeydellä tätä unelmaa koko ajan kauemmaksi? Niin monta kysymystä, vastauksia vailla. Mutta elämän siiville lentämään, niinhän se taisi olla.

Kerrasta poikki...

Ei mahda mitään, Chisu on tainnut valloittaa musiikillaan pysyvästi paikan sydämestäni. Vai kuinkas muuten selitän sen, että monetta päivää peräkkäin you tube huudattaa ainoastaan kyseisen neitokaisen kappaleita. Juu, voisin harkita jo levyn ostamista, ei meinaa olis kovinkaan mones hankkimani ceedee.. Mutta siihen asti on vaan pakko kuunnella kerta toisensa jälkeen "Miehistä viis, "Kerrasta poikki", "Yksinäisen keijun tarina", " Badenbaden" ( juu, inhosin tätä aluksi..) ja muut huippikset.

Muutakin olen sentään viikon aikana tehnyt, tai olen ollut pakotettu tekemään... Viikko alkoi jotakuinkin synkissä tunnelmissa, maanantaina koulusta kotiin kävellessäni hetkisen murto-osan kävi mielessä kuinka paljon helpompaa olisi vain kävellä ohi ajavien autojen alle.. Mutta huom! EN ole tekemässä itsemurhaa ;) Jotenkin se päivä ei vain ollut minun ja kaikki tuntui menevän pieleen. Aamulla kävin hammaskiven poistossa jonka seurauksena hampaitani vihloi niin maan kivuliaasti, kandiryhmän tapaamisessa sain huomata kaikkien muiden olevan paljon minua pidemmällä työssään ja kaiken kurjuuden kruunasi biologian lajitentti, joka lopulta ei edes mennyt läpi..voi huoh! Ehdin masennnuksissani jo perua illalle sovitun lenkin M:n kanssa, mutta onneksi sentään tulin järkiini ja käytiinkin sitten ihana tunnin reipas lenkki.

Tiistaina olikin jo parempi fiilis, opetustunit menivät tosi kivasti ja mieltä lämmitti illalla tiedossa oleva tyttöjen ilta ihanalla porukalla. Mentiin syömään Foodi- nimiseen ravintolaan ja ei meinaa tarvinnut nälissään kenenkään poistua, ne annokset oli v-a-l-t-a-v-a-t !! Ilta tosin loppui jo aika ajoissa, kaikilla oli aamulla kahdeksaan meno, mutta sanonpa vaan että kylläpä piristi!!

Keskiviikkona hyvä tuuli jatkui, sain pitää opetustunnit ihan yksin, kun ohjaava opettaja oli aamun muissa tehtävissä ja oppilaatkin olivat ihan superkilttejä :) Illaksi olikin tiedossa taas kivaa, nimittäin kouluporukan alias Penojen talviolympialaiset :) Iltaan kuului hyvinkin perinteisiä talviurheilulajeja, kuten aarteenetsintää, pulkan työntöä sekä kurlausta ;) Hauskaa oli ja nauru raikasi, nim." hopeajoukkueen on helppo hymyillä" :D Illaksi siirryttiin M: n luokse lämmittelemään, tilattiin pizzaa sekä nautiskeltiin palkinnnoksi saatuja nestemäisiä tuotteita. Vaikka jalat olivat kisojen jäljiltä kovilla, lähdettiin vielä porukalla keskustaan valloittamaan tanssilattia. Poikettiin ensin Jyväskylän uusimmassa baarissa nimeltä Ruma (se todella oli ruma, tai sanoisiko ennemminkin outo paikka". Sieltä jatkettiin Giggliniin, jossa porukkaa olikin tungokseen asti. Aamulla tiedossa oleva herätys mielessä lähdettiin M:n kanssa kotiin kolmen aikoihin, ihan sopivaan aikaan.

Torstai- aamu valkenikin ainoastaan neljän tunnin yöunien jälkeen,mutta yllättävän pirteänä kuitenkin. Minä kiiruhdin asemalle ja junalle kohti V: tta , M lähti graduhommiin toisaalle. Asemalta kiiruhdin suoraan töihin ja kotiutuessani illalla ennen seitsemää oli todella tunne, että jotain oli sinä päivänä tehty ! Tänään onkin sitten ollut vapaapäivä, ihan tarpeellinen sellainen. Tiedän, että koneella odottaa noin miljoona sata asiaa ja kouluhommaa, mutta ehkä jätän ne ensi viikkoon, kun yliopistolla on pääsiäisloma ja minulla ainoastaan muutama harjoittelutunti.. Tänään nautiskelin ihanan aamupalan, lojuin sohvalla puoleen päivään, kävin kenkäostoksilla ja nyt lojun vähän lisää. Ehkäpä kohta hivutan itseni raikkaaseen säähän ulkoilemaan ja illaksi voisi hommata vähän herkkuja.. :b Pitkä viikonloppu kutistui vähän lyhyempään, kun lupasin mennä huomenna töihin tuuraamaan vatsatautista A:ta. Mutta oikeastaan ei haittaa, koska jokainen ylimääräinen euronen otetaan ilolla vastaan ja saanhan viettää päivän ihanan M:n kanssa samassa vuorossa, melkein kuin ei olisi töissä ollenkaan <3 Sitä paitsi enää viikko ja sitten kutsuu mua Ylläs, hohtavat hanget ja ihana loma, joten viikon vielä jaksaa painaa :) Nyt jatkan vapaapäivästä nautiskelua, palaan taas kun tulee sopiva hetki.

Niin ja loppuun tottakai:

Sometimes, I feel I gotta get away..

Huisin hyvää iltaa:) Pieni tauko tuli bloggailuun, vaikka ei juuri mitään "erityistä" kiirettä ole ollut..Mitä nyt yhdet häät ja rippijuhlatmja viikon sijaisuus ja yksi sairastettu noro-virus ja harjoittelun alkaminen.. :) Puuhaa on kyllä ollut riittämiin.

Häät siis tuli juhlittua, ja niin maan perusteellisesti tulikin :D Koko päivä oli yhtä juhlaa, alkaen aamun kampaajasta aina illan viimeisiin hetkiin yökerjon tanssilattialla.. ;D Tosi hyvin kaikki sujui, suunnitelmien mukaan edettiin ja ihmiset tuntuivat oikeasti nauttivan olostaan. Ruoka oli kerrassaan mahtavaa ja juomista.. no sitä riitti. S: n kanssa toimittiin seremoniamestareina ja juontajina, ja loppuillasta meille lankesi arvoisa boolintekovastuukin. Tokihan tekijöiden piti jokaisella kerralla tekosiaan maistella, joten lopputuloskin oli sen mukainen. Boolin lisäksi tarjolla oli tietysti skumppaa, viiniä laatikkotolkulla jajaja.. Huh, niin vietiin tätä kaasoa, eipä ole hetkiseen ollut sellainen dagen efter kun sunnuntai-aamuna. Ilta jatkui aina kolmeen asti juhlapaikalla ja jonkun älyttömän älynväläyksen ansiosta päätettiin jatkaa iltaa vielä Z:ssa. Dippadai, aamukolmelta juodut fisupaukut ei ehkä olleet maailmankaikkeuden paras keksintö, mutta kerrankos sitä vaan häitä juhlitaan :D Sunnuntain siivoilut sujuivat onneksi ihan mallikkaasti, hieman hiljaisemmissa tunnelmissa tosin...

Viikon sijaisuus alkoi tosi kivasti, luokka oli mukava, ja oikeasti tuntui että tultiin hyvin toimeen. Kaikki olikin kivaa aina tiistai- yöhön asti, kun sain iki-ihanan noroviruksen riesakseni. Yö kuluikin sitten vessanpönttöä halaillen, ja tauti vei kyllä tätä neitiä ihan kuusi- nolla. Kaksi päivää vietinkin petipotilaana, mutta onneksi jo torstaina pääsin takaisin koululle.

Norssin harjoittelukin pyörähti käyntiin, tosi mukavalla on tähän mennessä vaikuttanut. Yhdessä pidetyt tunnit on olleet mukavia, ja ihan oikeasti voisin kuvitella yhteisopettamisen olevan tulevaisuuden juttuni :) Muutenkin koulun saralla piisaa hommaa, tein eilen aika masentavaa listaa kaikista tekemättömistä hommista jotka haluaisin ennen kesää tehdä. Voi tosin olla että aikataulua joudun venyttämään kesän yli, tällä hetkellä motivaatiota nimittäin saa haeskella ihan kaksin käsin, minne lie livahtanutkaan... No, uskon kyllä että se on vielä löytyäkseen kevään mittaan. Torstaina alkaa työt uudessa työpaikassa, ja eiköhän ne kouluhommatkin siinä sivussa ala sujua:D

Nyt jatkan iltaa tv:n edessä, huomenna olen taas koko päivän juoksussa, aamuyhdeksästä ilta kuuteen, huhuhuijaa!

Ja kukaties joskus toivees toteutuu

Iiiiks jaiiiks, päivät ne vaan kuluu.. tiistaita jo elellään ja huomenna on jo pikkulauantai:) Mikä tarkoittaa, että Se Iso Lauantai on kutkuttavan lähellä. Vielä pitäisi huominen ja torstaina muutama tunti jaksaa Norssilla, ennen kuin päästän itseni täysin häähumun valtaan. Tasan saman verran minulla on aikaa myös saada tämä matalan karhea kurkkuääni kuntoon, krhms.. Yritin tänään saada antibioottikuuria, mutta koska köhä on kestänyt vasta (jo!) puolitoista viikkoa, siitä ei kuulemma olisi hyötyä.

Kurkun hyvinvointia ei tietenkään edistänyt viikonloppuiset talvipäivät, saatoin kiljua keikalla klo 02 aamuyöllä ja hipsiä M: n luo muutamaa tuntia myöhemmin -26 pakkas-asteessa, mutta that´s talvipäivät ;) Hauskaa siis oli, mitäs muutakaan voi olettaa 1300 ope-opiskelijan kokoontuessa hauskanpitoon. Ulkoriehaan ei meillä M:n kanssa ollut tarpeeksi asennetta osallistua, koska mittari näytti iltapäivälläkin - 20. Sen sijaan tehtiin ihanat pöperöt, vedeltiin parin tunnin päikkärit ja oltiin valmiita uuteen nousuun :D Lauantai- illan olinkin autolla liikenteessä, koska aamulla oli lähtö V:een. Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, näinpä viimeinkin myös ihanaa Joensuun porukkaakin. Liian pitkä aika, liian kiireinen elämä..?

Uusi viikko alkoikin tohinalla, pari päivää koulua takana ja takki jo aika tyhjä.. Eilen sentään oli tiedossa rentoilua (ihan kuin sitä ei olisi viikonloppuna ollut?!:D) ; tytöt oli minun luona ihanaa Sinkkis- leffaa kattomassa. Tilattiin lähipizzeriasta pizzat ja hutkittiin melkoset satsit nameja napaamme. Mutta ah, miten ihanaa olikaan<3 Tiedossa on myös jänniä aikoja, saattaa nimittäin olla, että lähdetään M: n kanssa harjoitteluun.. tidititittidii: Espanjaan :D Lähtö olisi lokakuussa, juuri pimeimpään loska- aikaan, ah ihanuutta. Nyt peukat pystyyn että kaikki sujuu hyvin ja paikka varmistuu. Pieni irtiotto tulisi niin tarpeeseen, ja mikä ihanampaa kuin reissata hyvän ystävä kanssa, ja vielä oikeasti hyötyä siitä! (Ei sillä, etteikö matkailu aina avartaisi ;) Nyt silmät
lupsuu jo kiinni, taidan hiippailla pehmoiseen sänkyyn vällyjen väliin, mukana uusin trendi ja pää täynnä unelmia.. Bonne nuit!

Pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi.

Vuorossa hieman duhaiset päivittelyt. Flunssa tosiaan iski viikonloppuna, onneksi jo paranemaan päin. Olen käymässä kotosalla, tällä kertaa aika pikaisella visiitillä, huomenaamulla taas kohti Jyväskylää ja Talvipäiviä :b Hyvin olen onnistunut jo kaksi vuotta olemaan osallistumatta kyseiseen huvitukseen, mutta nyt kun TP: t järjestetään käytännössä omalla pihalla niin johan olisi typerää olla osallistumatta. Tiedossa siis kolme päivää putkeen valvomista, onneksi kuitenkin vähän tervehenkistä ulkoriehuntaa ja mukavaa seuraa. Iloliemen nautiskelun taidan suosiolla jättää viisaammille, olo kun ei varmaan ole vielä ihan terve.

Ensi viikonloppu ja talven spektaakkeli eli häät ovat jo ihan ovella, tänään päästään jo tunnelmiin kirkkoharjoitusten muodossa. Sain viehekukaksi ihanan valkoisen orkidean, nyt pitäisi vielä päättää mekko, vaikka eräs lila yksilö on jo aika vahvoilla.. Sain eilen myös iloisia uutisia työrintamalta, viikon ysi saan toimia arvovaltaisena yläkoulun musiikinopettajana, vieläpä kahdella koululla, jaiks :D pitänee vähän reenailla noita bändisoittimia, etten ole ihan urpo-ope :) Töitä siis luvassa kevääksi ihan riittävästi, vähän vaan jännittää miten saan koulujutut hoideltua samaan aikaan, nyt jo roikkuu tehtävä jos toinenkin, mm. viime keväältä.. Mutta sisulla selvitään tästäkin, toisaalta työt tuovat varmasti vaihtelua elämään, ja onhan ainakin pidempiaikainen työpaikka oikeasti unelmaduunini <3

Pikkuhiljaa alkaa olla jo pienoinen himotus päästä urheilemaan, kumma se on kuinka terveenä aina laiskottaa lähteä lenkille, ja sairaana ei mitään muuta mieli tekisikään kuin raitista ilmaa ja lihastyötä. Hmph, kaikkea ei voi saada. Kohta rupean ruoanlaittoon, Norski alias kodinhengetär lupasi kokkailla herkkuruuat koulusta ja töistä palaavalle kotiväelle, tiedossa broilerin leikkeitä ja kermaperunoita, slurps :b Tänään, kuten useana edellisenäkin päivänä olen onnistuneesti välttynyt kouluhommilta, mm. eräs kandintyö ei ole edennyt sisällysluetteloa enempää, ja kas, kohtahan onkin jo maaliskuu, sitten huhti- ja pian jo toukokuu, jolloin nimenomainen työ ON valmis. Kautta kiven ja kannon. Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin, kattilat ja padat kutusuvat, adios!

Mull´ on nenä ja varpaita yhdessä jalassa viis,mull´on ne kaikki: siis miehistä viis

Hellou! Aika kiitää, hurjan nopsaan menee viikot. Viikonloppu meni ihanasti, sain vieraita kaukaa Kuopiosta, kun J ja E tulivat viikonloppulomailemaan. Kouluviikko oli melkosta haipakkaa, joten viikonloppu oli erittäin odotettu. Harjoittelu alkoi keskiviikkona ja perjantaina pääsinkin jo seurailemaan tulevia oppilaitani.. hurr, aika jännittävää! Perjantai- ilta vietettiin V:n ja O:n luona ja A ja M:n kin piipahtivat. Saatiin nauttia aivan tajuttoman hyvää ruokaa ja naurua kyllä riitti, niinkun aina tuossa porukassa. J: n ja minun ilta jatkui vielä minun luona, pitkästä aikaa päästiin höpöttämään tyttöjen juttuja ja illan kruunasi ihanan Chisun keikka. Oumai, me likes!! Vaikka en ollut läheskään kaikkia uusia kappaleita kuullut, melkein täysi baari ja todella energinen lavashow tosiaankin toimivat! Lauantaina herättiin yllättävän pirteinä ja lähdettiin kaupunkikierrokselle. Iltapäivällä lähdin käväisemään kotona.

Ystävänpäivä menikin sitten kotosalla ja mummon tykönä. Aamulla alkanut kurkkukipu vähän latisti tunnelmaa, mutta muuten oli ihana löhöilypäivä :) Tänään sitten olikin heti aamusta asti meno päällä, hain H:n kotoaan ja päästiin vihdoin valitsemaan hääkimppua ja muita tarvittavia kukkia. Samalla saatiin vielä turista viimeisimmät kuulumiset ja alkaa panikoitua , sillä H - hetki on pelottavan lähellä, ENSI VIIKOLLA :D Päivän seuraava jännittävä osuus olikin aika ylläri, nimittäin työhaastattelu, johon sain kutsun perjantaina. Ja tidididittidii: Sain sen työn :) Harvoin olen ollut haastattelussa, jossa työnantaja haastattelun lopuksi sanoo, että hän oli jo ennen tuloani päättänyt palkata minut :) Mutta kerta se on ensimmäinenkin, ja voin sanoa että nyt olen todellisessa unelmaduunissani ( jos ei oman alan töitä lasketa :). Todella innoissani odotan maaliskuuta, jolloin pääsen hommat aloittamaan, ja tässäpä ratkesi myös kesän kohtalo: kotikonnuille pääsen tänäkin kesänä!

Hyvillä mielin siis uuteen viikkoon, luvassa on aika huikea pariviikkoinen: talvipäivät ja Häät, hui :) Sekaan mahtuu myös koulujuttuja, toivottavasti ystävien tapaamista ja muita mukavia hetkiä, jännitystä ja perhosia vatsan pohjassa, elämänmakuista elämää!

Kun antanut on kaiken, eikä kestäis enempää

Tallinnasta kotiuduttu, tuliaisena jäätävä väsymys ja kasa hauskaakin hauskempia muistoja :) sunnuntai olikin melkonen matkustuspäivä, aamulla lähdettiin V:sta kymmenen aikaan ja illalla oltiin Tallinnassa n. klo 22. Laivasta ei toki poistuttu tuolloin, vaan satamassa ankkuroituna nukuttiin ( lue: bailattiin) yö. Unta taisi tuon vuorokaudden aikana tulla 2 tuntia, eli melko samoilla silmillä jatkettiin Tallinnaan. Hytti piti luovuttaa jo klo 6.45, josta raahustimme torkkumaan terminaalin penkeille muutamaksi tunniksi. Muun porukan lähtiessä keskustaan käppäilemään, otettiin M:n kanssa bussi vähän kauemmaksi ostoskeskukseen. Loppujen lopuksi vietettiinkin koko päivä kahdestaan. Vaikka väsymys painoi luissa ja ytimissä, jaksettiin kierrellä kauppoja ja nautittiin sielun ja ruumiin ravintoa ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Oli aivan älyttömän mukavaa ja henkisesti tosi antoisaa :) Laivamatka meni nopeasti tax freen merkeissä ja paluumatkalla bussissa olikin aika hiljaista sakkia. Eilinen päivä meni aika apinan raivolla väsymyksen kanssa sinnitellessä. Koulussa oli kevyt 7 tunnin päivä ja päälle ryhmätyön tekoa, miten oikein selvisin?! Illalla uni maistuikin jo kymmeneltä ja tänään heräsin vasta puoli yhdeksän :) Tänään luvassa4 tunnin koulupäivä, onneksi edes mielenkiintoisia tunteja. Opetusharjoittelun eka kokoontuminen on tänään ja siitä alkaakin koko loppukevään savotta.

J ja E ovat tulossa viikonlopuksi Jyväskylään, ja painiskelen taas tutun riittämättömyyden tunteen kanssa. Toisaalta haluaisin lähteä kotiin lepäilemään ja viemään tuliaiset, mutta toisaalta sen verran harvinaisia vieraita on tulossa, että mukavaa olisi rauhassa nauttia hyvästä seurasta.Kahden (!) viikon päästä olevat häät ei yhtään helpota tilannetta, H tarvitsisi varmasti apua viime hetken valmisteluissa. Saa nähdä, kuinka saan itseni jaettua kaikkien kesken, mutta oikeastaan helpompi olla stressaamatta, teen niin kuin parhaalta tuntuu. Tämän hetken oloa ei yhtään helpota takaraivossa jyskyttävä migreeni, joka ei anna hetken rauhaa raastavalta kivulta. Jos voisin niin jäisin oikein mieluusti peiton alle parantelemaan itseäni. Mutta ei auta, liikkelle on lähdettävä kaikesta huolimatta. Ehkäpä tämäkin päivä painetaan apinan raivolla sen kummempia ajattelematta iltaan asti ja kaadutaan puolikuolleena nukkumaan tietäen että kohta pitääkin jo herätä. Ai mikä ihana arki?

Ehkä vuodet ovat kuorta, ja talvet viimoillaan, hieman ohuemmaks´raapineet

En ehkä syö enää ikinä. Mitään. Ainakaan paljon. Ainakaan tänään. Voin kertoa faktan, että on nimittäin täysi olo. Eihän tätä herkuttelua ole jatkunut kun kohta vuoden verran... Jokohan riittäisi? Nyt on erittäin vahva ällötys päällänsä omaa kroppaa kohtaan. Asiaa ei ehkä paranna se, että kävin eilen vaa 'alla jok näytti 8 kiloa enemmän kuin viime keväänä. Menohan ei voi missään tapauksessa jatkua näin, tai muuten, niin no, lihon entistä enemmän. Huoh, että osaa olla vaikeaa. Miksi pitää olla tällainen äärimmäisyyksien ihminen: välillä olin luuranko, joka ei suonut itselleen lainkaan nautintoja, ja nyt olen ehkä ihan normaali, mutta mätän herkkuja kaksin käsin. Tiedän näiden kaikkien vaiheiden kuuluvan paranemisprosessiin, mutta ei paljon lohduta, kun olo on kuin tynnyrillä. Nyt ei lohduta edes tuleva Tallinnnan reissu, tarkoitus on nimittäin mennä pitkän kaavan mukaan syömään, eli tiedossa armotonta ahtamista ja päätöntä mässäämistä. Itse asiassa tätä kirjoitaessa tajusin, että suurinta ahdistusta taitaakin aiheuttaa juuri se, että olen lähes normaali, Sehän tarkoittaa sitä, että sulaudun massaan, olen yksi muista. Ei enää kauhistuneita kommentteja laihuudesta ja kateellisia lausahduksia:" olisinpa minäkin..." Niinpä. Nuo lausahdukset hivelivät itsetuntoani, ne saivat minut jaksamaan, kiduttamaan ja piiskaamaan itseäni. Minä nautin niistä, minua ihailtiin, minä olinjotakin. Tai oikeastaan en ollut jotakin mitä kammosin ja halveksuin:lihava. Mmm, niinhän minä ajatteli:minusta ei ikinä tule lihavaa ja laiskaa, itsekuritonta surkimusta. Niin luulin.

No, mutta itsesääli sikseen: on elämässä ilon aiheitakin. Esimerkiksi se tallinnan reissu. Ja ihana perhe. Ja rämän päivän sijaisuus. Ja häät,KOLME VIIKKOA, jaiks! Huomenna on onneksi vielä vapaata, jospa ei enää ahdistaisi, ei inhottaisi eikä kiukuttaisi. Niin, jospa ei. Hyvää yötä.

Hyvä on hiljaa olla tässä

Maa-aa-nantai..Rentouttavan viikonlopun jälkeen takaisin sorvin ääreessä :)Kiva viikonlopu olikin, vaikka ei juuri kummempaa tapahtunutkaan. Lauantaina kierreltiin äitin kanssa kaupoilla ja löysin aika namit valkoiset saappaat. Hih, äitillä on kumma vaikutus minuun: itse olisin voinut kävellä aika viileästi ohi niiden ihanuuksien, mielessä tuleva Tallinnan reissu, mutta äiti lähes yllytti minut ostamaan ne! Joten jos äiti käskee, niin ei sovi kuin totella... ;) Ja kukas se muuten olikaan, kuka vasta joululomalla kauhisteli kenkieni määrää, muistaakseni puhuttiin jopa sadoista pareista..8) Viikonloppuna sain myös lenkki- vajausta mukavasti täytettyä, kun vihdoin oli lauhempaa.

Tänään onkin ollut aika pudotus takaisin arkeen, istuttiin kandityön proseminaari- ryhmässä ja räpsäytinpä erään 20- sivuisen powerpoint- esityksenkin kielenhuollosta. Ehdittiin sentään istuskella C:n kahvilassa ja syödä Runebergin torttuja ja suunnitella huomisia nyyttäreitä. E: kin tulee vauvin kanssa ja voi olla että tulee aika vauvamaiset iltamat :)

Pitkän päivän päätteeksi jaksoin vielä jäädä dancemixiin ja jorata ihan sydämen kyllyydestä. Kaupan kautta kotiuduttuani kävin suihkussa, tein ison iltapalan ja loppuillan olenkin viettänyt laatuaikaa sohvan kanssa. Telkusta tulee 4! jaksoa sinkkuelämää ja nyt täytyy todella latautua henkisesti huomiseen: tiedossa äikkää,puolitoista tuntia luistelua ja kaiken kruunaa puolentoista tunnin luento kielenhuollosta, luennoitsijana siis Minä Itse! Illaksi vielä nyyttäreihin M:n luokse, joten luulen, ettei huomiselle ole tekemisen puutetta! Kello lyö vasta puoli kymmentä, eli vielä saa hetken loikoilla, sitten siirrynkin petiin ja unten maille. Kauniita unia!

Jos sulla kerran on, joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kiinni, älä usko kyynisiin lauseisiin

Perjantai, fredag, friday :O
Takki tuntuu nyt aika tyhjältä, liekkö lähestyvällä viikonlopulla jotain tekemistä asian kanssa.. Odottavin mielin suuntaan viikonlopun viettoon, sitä ennen täytyisi vielä skarpata yllin projektin kanssa. Saattaa tosin käydä niin kuin eilen kirjastolla, äikän tehtävään varatusta tunnista kului aikaa juoruiluun ja kahvitteluun 50 minuuttia ja itse tehtävä posmotettiin 10 minuutissa :D sen siitä saa kun tekee hommia parhaan ystävän kanssa! Eilisen aamun pirteys jatkui aivan ihmeellisesti koko päivän, sain todella aikaiseksi vaikka mitä! Päivän kruunasi illan dancemix, voi terve kuinka nautinkaan tanssin hurmasta ja irrottelusta, vaikkakin paikka oli niinkin hohdokas kuin yliopiston liikuntasali :) Illalla sain vielä aikas yllätyksellistä sähköpostia, hmmph, palaan asiaan kun asiat selkenee!

Kohta täytyy alkaa pakkaamaan, tiskaamaan ja valmistautumaan kirjastoon lähtöön. Saattaa olla että joudun tyydyttämään koko ajan kasvavan himon laskiaispullia kohtaan, eilen himo kohdistui runebergin torttuihin ja oi nam, kuinka hyvälle se päiväkahvilla maistuikaan <3 Herkut kunniaan, sanon maa! Nautinnollista viikonloppua!

Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle

Huomenta :)
Vaikka otsikosta saattaisi muuta luulla, heräsin yllättävän pirteänä tänään huimien 4 1/2 tunnin unien jälkeen puoli yhdeksältä."Pikku- pyrähdys" sitten vähän venähti, kotona olin siis 04.10 tätä päivää. Mutta ihan onnistunut ilta oli, joten mikäs ollessa. Tanssilattiaa kulutettiin ahkeraan ja kaiken kyllä kruunasi baarin takapihalla odottava auto :D Voi olla, että olisi -21 pakkas- asteessa kävely ollut hieman jäätävää, kirjaimellisesti! Tänään on ollutkin yllättävän pirteä olo, eikä edessä oleva vapaa- päivä, itse asiassa 4! vapaa-päivää asiaa suinkaan huononna ! Tuttuja ei juurikaan liikenteessä ollut, mutta M:n kanssa ollaan kyllä totuttu kahdenkin liikkumaan. Kivan näköisiä poikia on kyseiseen ainejärjestöön jostain kumman syystä keräytynyt, joten silmän iloa kyllä riitti ;)

Tänään tiedossa lounasta koululla, äikän tehtävän tekoa, illalla ehkä vähän dancemixiä ja mitä päivä nyt tullessaan tuokaan :)Huomenna pääsen taas kotikotiin, iltapäivällä ajellaan M:n kanssa kohti itää. Viikonlopulle ei ole kummempia suunnitelmia kuin hermolepoa ja ehkä pikkuisen opiskelua. Nyt alkaisi jo pakkaset riittää tältä talvelta, en muista että joulun jälkeen olisi alle 15 astetta ollut kertaakaan. Huhhuh, ei ole vilukissan onnenpäiviä nämä tällaiset. Sisulla on vain selvittävä, kevät on kuitenkin joka päivä lähempänä, ja sitä kautta myös kesätyöt, hui! En ole tapani mukaan laittanut tikkua ristiin asian suhteen, jotenkin vain luotan että asiat järjestyy.. Toisaalta ei olisi paha ajatus viettää kesä opiskellen, mutta toisaalta extratulot olisivat myös eetvarttia. Mutta tänään ei huomista murehdita, tuosta on tainnut tulla elämäni motto, sen verran luottavaisesti näytän tulevaisuuteen suhtautuvan. Ehkä hyvä niin :) Mukavaa päivää, palataan !

Aamullaa-aa, odotat jotain uutta ja suurempaa

God morgon!
Eilen hehkuttamani aamiainen nautittu, nyt ihanan hidas aamuhetki jatkuu sohvalla makoillen. Kohta tosin ajattelin karaista itseni ja käväistä lenkillä pakkassäässä. Sen jälkeen aion nauttia ihanaa kuumaa kasvissosekeittoa ja sitten kiidän ei-niin-ihanalle luennolle. Aihe tosin onneksi on kiinnostava; erityiskasvattajan etiikka ja kasvatusfilosofia.

Aihe, mistä ajattelin tänään kirjoittaa, on rahankäyttö. Vaikka olen sitä mieltä, että ei ole kuivempaa ja tylsempää aihetta kuin raha, enkä siitä useinkaan jauha, opiskelijana on kuitenkin pakko ajoittain miettiä omia kulutustottumuksia. Voin myöntää, etten ole aiheesta kovinkaan häävi paasaamaan, sillä en ole varmaankaan millään mittarilla kovin järkevä ja tiedostava kuluttaja. Useimmat ostokseni ovat ns. päähänpistoja (tuolle on kai joku muukin järkevä sana?!) enkä useinkaan mieti ostoksia muutamaa minuuttia kauempaa. Itse asiassa kuluttamiseni on muuttunut aika radikaalisti parin viime vuoden aikana. Ennen olin erittäin säästäväinen, ostelin verrattain harvoin vaatteita ja ruokakapassakin vertailin hintoja erittäin tarkasti. Muutama vuosi sitten aloin kuitenkin tehdä opettajan sijaisuuksia, ja kun rahaa alkoikin olla enemmän käytössä, lähti mopo hieman käsistä. Okei, ikinä en ole ollut aivan peeaa, mutta nykyisin ei ole mikään ongelma saada kulutettua huomattavia summia aivan silmänräpäyksessä. Suurin menoerä on tietenkin vuokra ja muut asumiskustannukset, mutta aseumismuoto on kuitenkin oma valintani; ennemmin maksan hieman enemmän siitä, että viihdyn, kuin vähemmän siitä, että asun kaameassa läävässä. Seuraavaksi eniten kuluu vaatteisiin, kosmetikkaan ja muihin "ylimääräisiin". Tarkoitukseni oli vuoden alusta lähtien kirjata kaikki tähän ryhmään kuuluvat menot ylös, mutta täytyy myöntää, että en taida enää olla kärryillä kaikista ostoksista. Ei sillä, että olisin siitä niinkään ylpeä, päinvastoin, mutta jotenkin se on vain asia, josta en jaksa stressata. Tiedän kyllä,että pysty olemaan tuhlaamatta ja ostelematta kun on oikeasti pakko, mutta toisaalta ajattelen niin, että mieluummin elän hetkessä ja nautin elämästä kuin pihistelen ja stressaan pääni puhki. Tiedostan toki sen, että olen varmasti etuoikeutetussa asemassa, kun asiasta ei tarvitse stressata. Myönnän, että kulutustottumukseni ovat lähtöisin lapsuudenkodista, ja sisimmässäni tiedän, että jos tiukkaa tulee, saan aina tukea kotoa. Siihen en kuitenkaan halua tukeutua, mielestäni aikuinen ihminen hoitakoot omat raha- asiansa. Mutta vaikka kulutan keskiverto- opiskelijaksi melko paljon, on kuitenkin asioita, joissa säästän. Eräs suuri menoerä, johon kolikkoni ei kulu, on alkoholi. Se yksi siideri tai punaviinilasi silloin tällöin ei paljonkaan kukkaroa verota. Vaikka saatan käydä ulkona suhteellisen usein, useinkaan en juo mitään.
En ole myöskään aktiivinen elokuvissa tai konserteissa kävijä, vaikka ihan sivistysmielessä niissä haluaisin useamminkin käydä. Elokuvia tai musiikkia en osta koskaan, kirjojakin harvoin. Näitä kaikkia saa ilmaiseksi kirjastosta, joten miksi haalia omaksi. Tiedän, että monen mielestä tuollaiset kulttuurihyödykkeet ovat paljon kestävämpiä kulutuskohteita kuin vaatteet, kengät tai laukut, mutta mielestäni valinta on jokaisen oma.Vaikka vaatehuone on jo aikaa pullistellut äärirajoilla, se on kuitenkin oma mielenkiinnon kohteeni.Toinen intohimoni on ruoka, johon satsaan aika surutta. Ravintoloissa en kovin usein syö, mutta kun syön, en halua tuijottaa hintoja. Arkena syön melko säästeliäästi, teen itse ruokaa tai syön edullisesti yliopistolla. Makuni on kuitenkin (onneksi ;) aika pelkistetty, tykkään ihan himona esimerkiksi puurosta, kasviksista ja leivästä, en niinkään hienoista erikoisuuksista, esim. juustoista tai kalliista lihoista yms.

Tämän kaiken vuodatuksen ansioista haluaisin haastaa itseni edes kuukaudeksi hieman tarkkailemaan kulutustani. Nipoa minusta ei varmaankaan enää saa, mutta edes muutama asialle suotu ajatus silloin tällöin sattaisi herätellä hienoiseen tarkastukseen. Katsotaan, kuinka käy, mitään menetettäväähän ei ole :)Nyt ylös, ulos ja lenkille, illalla ulkoilemaan muissa merkeissä. Vi ses <3

Ooo, on niin helppoo olla onnellinen

Haudi hau!
Hui, kun aika kiitää, nyt ollaan jo tiistaissa vaikka just oli lauantai :) Viikonloppu oli kiva niinkuin aina kotona. Siihen kuului mm. häämeikkien shoppailua H: n kanssa, pullan paistoa äipän kanssa, ihanaa ruokaa + häähössötystä H:n ja J:n luona sekä kahvittelua mummon ja ukin kanssa. Koulutehtäville en uhrannut ajatustakaan, mutta ehkä hyvä niin. Perjantainen tentti meni aika kivuttomasti ja tälle viikolla sainkin tenttivapaan-viikon, kun kirjoja on koko yliopistolla vaivaiset 2 .. Noh, ehkä en pane pahakseni:D

Otsikko viittaa tämänpäiväiseen lääkärireissuun, jota ennen olin oikeastaan varma että kaulastani löytynyt patti on vähintään pahanlaatuinen kasvain. Vaikka se mollottanut siinä jo kuukausia, viime aikoina olen ihan oikeasti surrut ja varautunut ns. pahimpaan. Ihana lääkäritäti totesi sen kuitenkin olevan vain turvonnut imusolmuke, mutta siitä huolimatta mieleeni jäi kalvamaan epäilys jostain muusta.. En tiedä, johtuuko se ainoastaan mielen varautumisesta pahimpaan, vai voiko tuollaisen asian tuntea intuitiivisesti? Joka tapauksessa asiaa täytyy seurailla, mutta kyllä tämä nyt akuuteimman huolen vei mennessään.

Huomiselle on suunnitteilla tyttöjen ilta ihanan M:n kanssa, tarjoituksena on pyörähtää myös erittäin kovina juhlijoina tunnetun ainejärjestön tipattoman tammikuun lopettajaisissa, hih, eipä ole aljon tipattoman päättymisessä juhlimista, kun ei se ikinä alkanutkaan. Koko tammikuun "saldo" taitaa olla lasi punaviiniä ruoan kanssa ja lasi sampanjaa H:n polttareissa :) Mutta noita pirskeitä on koko tammikuu odoteltu, joten saas nähdä kuin käy ! Ensi viikolle olisi tiedossa aika paljon kouluhommia, klups, joten ei pitäisi olla vapaa-ajan ongelmia... Harjoittelukin kurkkii jo ihan ovella, kahden viikon päästä on tiedossa aloitusseminaari ja siitä se sitten lähtee:) Eipä kaipa tässä muuta, kohta painun yöpuulle, ja haaveilen huomisesta vapaan aamun hitaasta ja ihanasta aamiaisesta, omnomnom..Pus!

Jos sä tahdot niin, olen sulle jouku aivan muu

Perjantai, ihana perjantai. Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään kun on huudatettava ihanaa Jos sä tahdot niin- kappaletta. Eilen kävin katsomassa elokuvissa tämän pläjäyksen ja kyllä, tykkään, paljon. Vaikka tarina saattoikin olla hieman keinotekoinen, sanoman pystyi kyllä löytämään juonesta. Minut se ainakin laittoi miettimään omaa arvomaailmaa ja asenteita. Tiedän hyvin, että itsekin sorrun välillä tuohon minulle-ei-kelpaa-kukaan-mikään-koskaan- asenteeseen. Ihan oikeasti inhoan itsessäni sitä nirppanokkapiirrettä ja vaikka en koe olevani ylimielinen tai muita parempi, niin silti saatan esim. baarissa ajatella, ettei minun tarvitse olla ystävällinen kaikenmaailman tungettelijoille. Yksi elokuvan kiehtovista teemoista oli myös muistinmenetys, ja sitä kautta puhtaalta pöydältä aloittaminen. Kieltämättä houkuttelisi kyllä joskus startata ikään kuin alusta, tyhjänä ja kokemattomana, tuntemattomana ja jonakin uutena ja raikkaana. Hmmmp.

Eilisen elokuvakokemuksen uuvuttamana rötkähdinkin sitten sohvalle ja tuijotin loppuillan teeveetä ( ohjelmatkin olivat teemaan sopivia: satuhäät ja vauvakuumetta :D)Tenttikirjaan en ole edelleenkään syventynyt, tällä hetkellä olen aika pitkälle sitä mieltä, että menen tuurilla kokelilemaan ja raapustelemaan vastauksia paperiin. Ei vaan jaksa stressata. Tällä hetkellä on hirmuinen himo päästä monen päivän löysäilyn jälkeen urheilemaan, mutta minkäs teet kun mittarissa on - 20, ei siinä kovin pitkiä lenkkejä kirmailla. Pakko kuitenkin lähteä ulkoilemaan, tuntuu että pää on monen päivän sisäilyn jälkeen ihan tukossa ja kipeä. Viikonlopuksi on luvattu ihan yhtä kylmää, eli ei uutta sillä rintamalla. Odotan viikonloppua kovasti, niin ihanaa päästä kotiin, siellä tiedän olevani taas oma itseni, kun ei tarvitse huolehtia mistään ja saa olla rakkaiden kanssa. Ja sitten viikonlopun jälkeen tiedän odottavani pääsyä takaisin tähän kotiin, kouluun ja menoihin. Niin se vaan menee, toiset luotuja on kaksoiselämään.

Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii

Hiijohoi. Keskiviikko käsillä ja fiilis jokseenkin nuukahtanut. Tänään oli tiukka 5 tunnin päivä yliopistolla, onneks mukaan mahtui sentään lounas M:n kanssa ja 45 minuutin lenkki kirpeässä pakkasessa. Sainpa yhden oppimistehtävänkin tehtyä. Pienestä on ilonaiheet revittävä:D Ilonaihe oli myös ihanat uunissa paistetut bataattilohkot ihanan dipin kanssa. Muuten onkin ollut normipäivä, jumppaan en selvinnyt tänäänkään, mutta en edes jaksa siitä enää stressata. Tänään tein myös jotain ennenkuulumatonta; varasin itselleni leffalipun, menen siis elokuviin yksin. Hui. Mutta luulen selviäväni, huomenna raportoin kuin kävi :) Huomiselle vapaapäivälle kasasin taas huomaamatta kaikkea muuta kuin tenttiin lukua, tiedossa mm. hops-keskustelua, lääkäriä sekä se leffa. Ja ehkä vähän shoppailua..Ai niin ja ilonaihe nro 3, äidin huolestunut soitto, onko makkarissani edelleen kylmä ( kuin jääkaapissa äitin sanojen mukaan :). Onko ihanampaa tunnetta kuin se, että joku oikeasti välittää onko minulla yöllä kylmä tai ylipäätään vaan välittää. Ei ole, luulisin. Välittämisen tunne on oikeastaan aika alkukantainen elossa pysymisen edellytys, toki ilman sitä selviää, mutta kummasti se helpottaa elämää. Lisäksi vielä ilonaihe nro 4: olen tänään saanut erityisopettajan pätevyyden antaa puheopetusta luokille 1-9. Aikas hienoa sanon maa, hetkinen voi vierähtää ennen käytännön toteutusta ( jos ei nyt harjoittelua lasketa), mutta onpahan ainakin pätevyys. Ihan kelpo päivä siis, vötkälemäisyydestä huolimatta. Ai niin, söin tänään myös rahkapullan, joka oli hyvää, tunsin itseni läskiperseeksi, ja unelmoin tulevasta keväästä. Näin meillä.

Oon vielä samanlainen, sama mieli, sama sydän, sama nainen

Tiistai on toivoa täynnä :)Voihan sen näinkin muotoilla tämän päivän ajatuksen. Pitkästä aikaa oli todellinen löysäily-aamu, sain kammettua itseni ylös ja ulos vasta puoli 11 !! Koululla syödyn lounaan jälkeen tsempattiin ja saatiin yllin projekti vihdoin päätökseen,kaiken sen veren, hien ja kyyneleiden vuodatuksen jälkeen ! Iltapäivän antina oli "tunnista taitosi"- luento, sen mitä siihen onnistuin keskittymään, aihe vaikutti ihan asialliselta, jopa mielenkiintoiselta.

Kotiin pääsin neljältä ja päivän todellinen mahalasku oli päivällisen valmistaminen. Jos voi joku joskus jossain epäonnistua, niin tulipahan todistettua että niin voi käydä jopa kaurapuuron keittämisessä. Pitkästä aikaa teki mieli puuroa, ja minäpä keittelemään. Vaan en epähuomiossa tajunnut lorottavani suolaa sitten isolla kädellä ja hyi olkoon miten voi yhden puuron saada pilalle!! :d No se siitä, onneksi oli muutakin ruokaa kaapissa, ei tarvinnut nälässä olla. Illan ohjelmana oli ihanien S:n ja L:n, ja tietysti M:n, tapaaminen kaupungilla. Kivasti vierähtikin parituntinen mukavia rupatellen. Nyt istun edelleen sohvalla, syön lakuja ja teen kaikkea muuta paitsi luen tenttiin, teen oppimistehtäviä, kirjoitan proseminaaria ja olen ahkera opiskelija. Mutta kun ei. En saa aikaseksi, en jaksa, osaa, halua ja viitsi. En nyt. En ehkä huomennakaan. Huomisesta puheenollen, tiedossa tiivistä tsiigailua ja hengailua M:n kanssa eräillä koulutusmessuilla, paljon kikatusta ja höpsöttelyä, siis täydellistä piristystä tammikuun ankeaan pakkaseen ja viimaan <3 Nyt maa lähden nukkumaan, huomenna on kahdeksaan meno ensimmäistä kertaa ties milloin. Hyvää yötä.

Uusi viikko

Huhhuijaa, menipä viikonloppu vallan nopeesti! Jo etukäteen tiedossa oli hulvattoman hauska viikonloppu, olihan vihdoin koittanut kauan suunnitellut polttarit rakkaalle H: lle. Vaikka tiesin suunnitelmien olevan sankarin mieleen, taidettiin kyllä ylittää kaikki odotukset! Itsekin nautin nähdessäni H: n vilpittömän kiitollisuuden kaikesta. Päivän ohjelmassa oli kokkisotaa, kuumakivihierontaa, zumbaa (:D) saunomista ja tietenkin mahtavaa ruokaa.Porukka oli aivan innolla mukana ja meillä oli ihan aidosti hauskaa. Kaiken huippuna oli tietenkin iiiihana hotelli-aamiainen <3

Sunnuntai olikin oikea kerkku-päivä kun kotiutumisen jälkeen lähdettiin vielä ukin 79- vee päiville. Pöytä notkui herkkuja sielläkin, joten ei vaaraa laihtumisesta;) Mässy-putki jatkui vielä tänään kun S oli Jyväskylässä visiitillä ja lähdettiin tyttöporukalla syömään Memphisiin, omnomnom. Kanaburgeri upposi nälkäiseen suuhun aika vauhtia ja nyt onkin kiva köllötellä sohvalla maha piukeana. Huomiselle on tiedossa ryhmätyötä ja yksi kielenhuollon luento. Illalla tiedossa lisää kaupungilla notkumista, tosin eri porukalla. Edellisen viikon iltaulkoilut tuntuvat kyllä väsymyksenä, kello on kymmenen ja minä olen valmista kauraa unten maille. Ehkä sinnittelen vielä hetkisen, taidanpa tsekkailla vähän lentoja jonnekin eurooppaan, hienoinen matkakuume taas kihelmöi, jospa sitä jonnekin vaikka lähellekin pääsisi...

Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität

Hups, I did it again :d Lähdin M:n kanssa ihan vain pikakierrokselle kartsalle ( Sokkarilla saa parkkeerata tunnin ilmaiseksi). Noh, valitettavasti kauppoihin olijostain kummasta kaikkea ihanan keväistä ja värikästä. Tän illan teemana on värikkyys, taidetaan olla kunnon teho- tytöt M: n kanssa :D Päivään mahtui myös ylliä, ihanaa keittoa Katriinassa, puhelimessa höpöttelyä äiskän kanssa ja ihanaa kikattelua ihanien tyttöjen kanssa <3 Sää oli kuin morsian ja sain kuin sainkin itseni lenkille orastavasta laiskuudesta huolimatta. Pretty perfect siis :) Nyt maa lähden kuivaamaan tukkaa, sudin väriä naamaan ja lähden ulkoilemaan toista kertaa tällä viikolla. Ensi viikolla teen parannuksen ( tai mörökölli vieköön :D )Puspus.

P.s Ei musta tullutkaan svenska- experttiä, ihana opintojärjestelmä oli poistanut minut kurssilta väenpaljouden vuoksi, tacktack !!

P.p.s Varattiin opiskeluporukalla tallinan risteily helmikuulle, tulossa siis varsinainen innokkaiden opiskelijoiden opintomatka potenssiin sata :D:D:D KÄÄNNÄ!
(= NÄHDÄÄN =)

Mene edeltä kyllä se jää kantaa, ole rauhassa tiedät mä sua seuraan.

Otsikolla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä tulevan tekstin kanssa,mutta kyseinen pätkä sattui soimaan päässä tänä aamuna. Huh, onpahan ollut hektinen viikon aloitus. Yhtensä olen ollut viikon aikana kotona n. 3 tuntia, öitä lukuunottamatta. Maanantai-ilta, noh, oli maanantai- ilta. Tulipahan taas todistettua kuinka pienistä asioista rakentuu kahden ihmisen välinen kemia. Vaikka puhuttavaa olisi ja mielipiteetkin olisivat yhteneväiset, silti tuntuu, että ollaan täysin eri aaltopituuksilla. Treffit ei siis sujuneet ihan nappiin, mutta onneksi molemmat osapuolet tajusivat sen tosiasian ja voitiin jatkaa eri suuntiin hyvässä hengessä.

Tiistai sitten sisälsikin aikalailla samoja juttuja kuin maanantai. Aamulla oli pakko vielä käydä katsastamassa maanantaina paitsioon jääneet kaupat. Ja no.. saatoin ostaa jotain ihan pientä:D Mutta kuka täysijärkinen voi jättää aikas kivan biletopin ostamatta, kun alunperin 35 euroa maksava kolttu maksaa vaivaiset 10 euroa?! Toppi pääsikin jo illalla testaukseen, kun käytiin M:n kanssa istumassa yksillä, tai portsarin mukaan puolikkailla :D Ja mitäpä muuta tekemistä kaksi yli- innokasta neiti- ihmistä keksivätkään keskiviikko- illalle kuin lähteä tanssimaan erään ainejärjestön kevätkauden aloitusbileisiin. Eli tänää mennään taas :D Saa nähdä milloin tämä vauhti kostautuu ja koittaa totaalihyytyminen, mutta onpahan ainakin ensimmäinen kerta kun käyn viikon aikananeljä kertaa (viikonlopun polttarit...) ulkona !!

Vielä ennen iltaa pitää kirjoittaa kirjoitusviestinnän tehtävä, istua yllin demolla ja kuntoillakin tekisi mieli. Terveellinen uusi vuosi on päässyt hyvin vauhtiin, eilen käytiin zumbaamassa ja tulevilla viikoilla on tarkoitus käydä ainakin testaamassa luistelurata Jyväsjärven jäällä. Vaikka kevät on jo kovalla vauhdilla lähestymässä, en voi välillä olla haikailematta kesää ja kärpäsiä... Tässä pieni makupala parin vuoden takaiselta Italian- matkalta :



Mukavaa keskiviikkoa!

Tämä kouluvuosi korkattu, mukavasti alkoi 5 tunnin seminaarilla :) Eron lomailuun huomaa heti, heti kotiin päästyä iski aivan hillitön väsymys. Tässäpä sitä edelleen ollaan, sohvalla mukavassa asennossa viltin alla. Alennusmyynnit kyllä kutkuttavat alitajunnassa, josko ihan vaan nopsaan käväisisi. Illan ohjelma on kyllä siinä mielessä innostava, että pitkästä aikaa tämä tyttö pääsee ulkoilemaan.. Hih, tästä myöhemmin lisää, mutta pidetään peukkuja.. :D Urheillahan ahkeran opiskelijan myös pitäisi, mutta taidan skipata vielä koulussa erittäin vahvana muhineen idean lenkille lähdötä.. Päivä se on huomennakin!

Huomisesta puheenollen, pitkästä aikaa taidan päästä verestämään toista kotimaista alkavan ruotsin kurssin merkeissä. Aika jännää kokeilla miten hyvin kielikorva nostaa päätään monen vuoden tauon jälkeen. Vi ses! Muuten viikon ohjelmassa onkin vaan ylliä, vähän kielen -(myös Suomen!)huoltoa ja hammaslääkäriä :) Mukava pehmeä lasku siis. Huomisiltana saattaa joutua lähtemään katsastelemaan Jyväskylän iltaelämää pitkästä aikaa, mutta muuten taidan ottaa aika iisisti ja keräillä voimia tulevan viikonlopun polttareita varten. Yrityksenä olisi myös vähän terveellisemmän dieetin noudattaminen, kummasti on kaikki vaatteet alkaneet puristaa ja kiristää.. :b( Nimimerkillä söin juuri puolikkaan suklaajoulukalenterin :D )Nyt taidan lähteä valmistautumaan ja panikoimaan iltaa varten, klups, klups .. Vi ses igen !

perjantai-blues

Aina ei vaan lähde.. tänään on ollut jumituspäivä potenssiin 10! Vaikka aamu alkoi lupaavasti ihanien J:n ja E:n kanssa aamupalaa nauttien, loppupäivä onkin kulunut sohvan ja jääkaapin väliä lenkkeillen. Kumma juttu, että vaikka vatsa on aivan täynnä, silti ravaan jatkuvasti tarkistamassa josko jääkaappiin olisi ilmestynyt jotain uutta. Sain sentään raahauduttua muutamaan otteeseen ulos kävelylle, mutta muuten olenkin ollut pääasiassa vaaka- asennossa sohvalla, vieressä kasa lehtiä, tietokone ja jotain mussutettavaa. Ulkona jatkuu pakkanen ja minä tyttö se haaveilen auringosta ja lämmöstä. Onneksi edes näillä kuvilla voin uskotella, että kesä on oikeasti ihan kohta!

Tässä elämä on..

Huomenta! Loman neljänneksi viimeinen päivä ( ei, en suinkaan laske aamuja :b ). Oikeastaan olen jo muutaman kerran ikävöinytkin Jyväskylään, en varsinaisesti kouluun, mutta..elämään. Tiedän että olen nauttinut jokaikisestä hetkestä kotona, rakkaimpieni kanssa. Lomaan on kuulunut ihanat pitkät ja kiireettömät aamut, ystävien tapaamista, sukuloimista, hyvää ruokaa, paljon suklaata ja sopivasti kuntoiluakin. Erittäin onnistunut loma siis, toki vielä 4 viimeistä päivää nautin täysillä.

Eilinen loppiainen kului siivoillessa ( oli oikeastaan kiva laittaa joulukoristeet odottamaan taas ensi vuoteen:) ja hyvästä ruoasta nauttien. Kävin myös testaamassa uuden Zumba- tanssitunnin, I´m lovin´it <3 Ensi viikonlopun polttareihinkin taitaa kuulua Zumbaamista, sen verran mukavaa touhua oli :) Eilisellä tanssitunnilla tunsin pitkästä aikaa iloa omasta kehosta. Tiedän että paino on noussut kesästä, eikä maha ole enää kiinni selkärangassa, mutta silti peilikuvasta näkyy ihan normaali nuori nainen. Oikeasti olin jopa tyytyväinen naisellisiin muotoihini, varsinkin lattaritansseissa se on oikeastaan edellytys kauniille liikkeille. Oli vapauttava tunne kokea, että ilman jatkuvaa nälkää ja pakkoliikuntaakin voi tuntea olevansa kotonaan omassa kropassaan. Huomaan jaksavani liikuntasuorituksetkin paljon paremmin, koska keholla on oikeasti energiaa, jota polttaa. Tiedän tuhlanneeni elämästäni niin monta arvokasta vuotta itseni kiduttamiseen, että nyt nautin elämästä täysillä, vaikka se tietäisikin luopumista "täydellisestä" kropasta ja täydellisestä kontrollista. Rennompi ote ei suinkaan tarkoita jatkuvaa mässäämistä, epäterveellisiä elämäntapoja ja liikunnan unohtamista, vaan tervettä itsekuria, kohtuullista liikuntaa ja ennen kaikkea nauttimista.

Tällaisia mietteitä mielessä tänään, mittari näyttää - 21,mutta tähän alkaa jo tottua:) Päivän ohjelmassa kahvittelua rakkaan M: n kanssa, kaupunkikierros, uusi MeNaiset, vähän kuntoilua ja mitä päivä tullessaan tuokaan. Nyt valmistautumaan, see you later !

Good moooorning

Terve ja heipähei! Tämä voisi kuvastaa minun viimeöistä nukkumiseksikin kutsuttavaa taistelua. Kun ei nukuta niin sitten valvotaan. Ja nähdään vaikkapa unta, että ollaan vaihto- oppilaana ETELÄ- AFRIKASSA ! Perin lennokasta ja mielenkiintoista, tietääkseni en ikinä haaveillut lähteväni vaihtariksi, enkä ainakaan villeimmissäkään kuvitelmissani Afrikkaan!! Huh, että sellainen yö. Kaipa minä sitten olen hetkeksi silmäni ummistanut, kun untakin ehdin näkemään ?! Mutta puoli kuudelta "heräsin" kuin en olis kuunaan nukahtanutkaan, ja tsädäm mitä kaikkea olen jo tehnyt ! No okei, suurimman osan aikaa oon istunut koneella, mutta kaiken pakollisen ( lue: facebook, pari blogia, maikkari yms. ) olen kuin olenkin kunnostautunut yliopisto- opiskelijana: sain valmiiksi tutkimussuunnitelman proseminaariin ja ihan oikeasti olen jopa kiinnostunut aiheesta! Tämä kunniaksi voisin melkein lähteä pikku shoppaukselle, tai palkita ainakin itseni kahvilassa, mmmm.

Unettomissa öissä on se etu ( hih, samantien alkoi päässä soida kappale:" tää on uneton yö, tää on tuhansien toiveiden yö..." How true is that ?), että yhden vaivaisen yön aikana ehtii ajatella elämänsä eteen- ja taaksepäin noin tsiljoona kertaa. Tämän perusteellisen kelailun myötä nyt pitäisi olla selvät sävelet , mutta nooh.. Katellaan :) Itse asiassa tänään saattaa olla tiedossa jotain hauskaa mutta se riippuu eräästä henkilöstä, saa nähdä yllättääkö elämä ?! ;)

Tähän super- aamuun sopisi kuin nakki suuhun lenkki raittiissa ulkoilmassa ( pakkasta on ehkä ensimmäisen kerran moneen viikkoon

vähemmän

kuin 15. Saa nähdä saanko raahauduttua ulos muuten kuin kauppareissulle.. Okei, vastaus taisi tullakin jo katsoessani ulos ikkunasta, lunta tulee viistosti tuiskuttamalla, tervemenoa reipashenkinen lenkkeily ! Kohta ainakin lähden käyttämään mummoa ja ukkia kaupassa ja kenties kehittelen jotain muutakin järkevää tekemistä,Vi ses! Ihanaa, vielä viikko lomaa <3

Tammikuu

Ah ja voih, what a feeling :) Kolmen päivän hillittömän päänsäryn jälkeen olo on vielä tokkura, mutta TERVE. Pieni vihlonta kallonpohjassa ja silmän takana ovat vain jälkimaininkeja aivan jäätävästä tykytyksestä ja pahoinvoinnista. Eilisen päivän sinnittelin jotenkuten ale-myynneissä, mukaan tarttui ainoastaan (!) kiva musta laukku. Aika perfect kaupunkielämään, ei liian suuri, mutta isompi kuin aivan pienimmät käsilaukut.

Tänään olen ottanut parin viime päivän laiskottelua (ja suklaakonvehtien syömistä mm. aamupalaksi:) kiinni ja olin kuntosalilla jo ennen 10 !! Tunnin rauhallinen treenailu + pakollinen loikoilu hierontatuolissa= huutava nälkä kotiin tullessa. Onneksi ihanan lämmittävä kanakeitto valmistui nopsaan. Oikeastaan on kivaa kun on pitkän juhlakauden taas arkista. Ehkä tavallista, välillä tympeääkin, ehkä samanlaista, mutta ah, niin tuttua ja turvallista. "Tavallinen " ruoka maistuu taas hyvältä ja urheilutauon jälkeen on ihanaa tuntea tehneensä jotakin. Ehkäpä tammikuu tarjoaa myös yllätyksiä, illalla olin saanut aika kivaa ja jännittävää sähköpostia, liittyen yhteen suureen haaveeseen... Mutta siitä toivottavasti lisää myöhemmin:)

Tämä päivä jatkuu kiireettömästi, saatanpa ottaa torkut, lueskella blogeja ja käväistä mummolassa, mutta ainakaan en stressaa vielä huomenna palautettavasta tutkimussuunnitelmasta enkä viikon päästä alkavasta koulusta.. Tomorrow, tomorrow, not today, lazy people always say:D

Uusi vuosi

Hiphei, vuodet vaihdettu :) Mukavata oli, hyvä seura & hyvä ruoka, vähän kuohuvaa, hauskat jutut, hauska ilta, mutta ei niin hauska aamu. Sellainen vuodenvaihde se. Eilen siis lastasin itseni ja ( "kevyen") matkavarustukseni linja-autoon kohti Kuopiota. Sainkin ihan huippu vastaanoton, ruokaa ja juomaa kannettiin pyytämättä nenän eteen ja päälle sain hartiahieronnan hierojamestari E : lta. V ja O tulivat vähän myöhemmin, ja aikas hienojen uutisten saattelemana: toukokuussa on odotettavissa uusi jäsen tiimiin :) Elikkä perheenlisäystä tulossa sinne suunnalle :) Todella mahtava uutinen, siinäpä se menikin ilta ihmetellessä niin hienoa tapahtumaa! Päästiin kuin päästiinkin itse juhlapaikallekin eli A:n ja J:n luokse. Ja mitäpä muutakaan kuin syömään :) omnomnom.. mitä herkkuja pöytä notkuikaan, vieläkin on täysi olo :) Ilta meni taas tosi nopsaan, ja vilinää riitti. Ja, ylläri ylläri, mitä olikaan odotettavissa, migreenihän siitä seurasi. Mitenkäs se olikaan : itku pitkästä ilosta.. ? Kahden maissa taisin torkahtaa sohvalle, ja voin sanoa että kun vihdoin kolmen jälkeen sain painaa pään tyynyyn, saatoin olla onnellisempi kuin aikoihin!

Mitenkähän se muuten onkin niin, että mulla saattaa olla tulevista juhlista ja menoista ihan huippu korkeat odotukset ja jännitys päällänsä. Mutta miten ollakaan juhlapäivän aamuna voisin joka kerta jäädä peiton alle nukkumaan, juhlafiilis tuntuu kaikonneen taivaan tuuliin. Vielä juhliin mennessäkin saatan ajatella, että olisinpa jäänyt kotiin, mutta kummasti se tunnelma aina illan mittaan nousee ja yleensä on tosi hauskaa. Sitten taas illan päätteksi nukkumaan mennessä harmittaa kun meni taas niin myöhään ja seuraava päivä on pilalla väsymyksen takia... Hohhoijaa, opinkohan ikinä olemaan stressaamatta ja murehtimatta tulevaa päivää, niin että katsoisin aamulla mikä on fiilis ja olo ja eläisin sen mukaan!? Ehkä olen sitä vähän jo oppinutkin, mutta taitaa olla vielä opettelemista tuossa hetkessä elämisessä. Siinäpä oliskin hyvä uudenvuoden lupaus.. tosin vannomatta taitaa olla paras !

Sellaisia ajatuksia oli vuoden ekana päivänä, siitä se taas lähtee, eiks je ? :D