Tallinnasta kotiuduttu, tuliaisena jäätävä väsymys ja kasa hauskaakin hauskempia muistoja :) sunnuntai olikin melkonen matkustuspäivä, aamulla lähdettiin V:sta kymmenen aikaan ja illalla oltiin Tallinnassa n. klo 22. Laivasta ei toki poistuttu tuolloin, vaan satamassa ankkuroituna nukuttiin ( lue: bailattiin) yö. Unta taisi tuon vuorokaudden aikana tulla 2 tuntia, eli melko samoilla silmillä jatkettiin Tallinnaan. Hytti piti luovuttaa jo klo 6.45, josta raahustimme torkkumaan terminaalin penkeille muutamaksi tunniksi. Muun porukan lähtiessä keskustaan käppäilemään, otettiin M:n kanssa bussi vähän kauemmaksi ostoskeskukseen. Loppujen lopuksi vietettiinkin koko päivä kahdestaan. Vaikka väsymys painoi luissa ja ytimissä, jaksettiin kierrellä kauppoja ja nautittiin sielun ja ruumiin ravintoa ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Oli aivan älyttömän mukavaa ja henkisesti tosi antoisaa :) Laivamatka meni nopeasti tax freen merkeissä ja paluumatkalla bussissa olikin aika hiljaista sakkia. Eilinen päivä meni aika apinan raivolla väsymyksen kanssa sinnitellessä. Koulussa oli kevyt 7 tunnin päivä ja päälle ryhmätyön tekoa, miten oikein selvisin?! Illalla uni maistuikin jo kymmeneltä ja tänään heräsin vasta puoli yhdeksän :) Tänään luvassa4 tunnin koulupäivä, onneksi edes mielenkiintoisia tunteja. Opetusharjoittelun eka kokoontuminen on tänään ja siitä alkaakin koko loppukevään savotta.
J ja E ovat tulossa viikonlopuksi Jyväskylään, ja painiskelen taas tutun riittämättömyyden tunteen kanssa. Toisaalta haluaisin lähteä kotiin lepäilemään ja viemään tuliaiset, mutta toisaalta sen verran harvinaisia vieraita on tulossa, että mukavaa olisi rauhassa nauttia hyvästä seurasta.Kahden (!) viikon päästä olevat häät ei yhtään helpota tilannetta, H tarvitsisi varmasti apua viime hetken valmisteluissa. Saa nähdä, kuinka saan itseni jaettua kaikkien kesken, mutta oikeastaan helpompi olla stressaamatta, teen niin kuin parhaalta tuntuu. Tämän hetken oloa ei yhtään helpota takaraivossa jyskyttävä migreeni, joka ei anna hetken rauhaa raastavalta kivulta. Jos voisin niin jäisin oikein mieluusti peiton alle parantelemaan itseäni. Mutta ei auta, liikkelle on lähdettävä kaikesta huolimatta. Ehkäpä tämäkin päivä painetaan apinan raivolla sen kummempia ajattelematta iltaan asti ja kaadutaan puolikuolleena nukkumaan tietäen että kohta pitääkin jo herätä. Ai mikä ihana arki?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti