Jos sä tahdot niin, olen sulle jouku aivan muu

Perjantai, ihana perjantai. Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään kun on huudatettava ihanaa Jos sä tahdot niin- kappaletta. Eilen kävin katsomassa elokuvissa tämän pläjäyksen ja kyllä, tykkään, paljon. Vaikka tarina saattoikin olla hieman keinotekoinen, sanoman pystyi kyllä löytämään juonesta. Minut se ainakin laittoi miettimään omaa arvomaailmaa ja asenteita. Tiedän hyvin, että itsekin sorrun välillä tuohon minulle-ei-kelpaa-kukaan-mikään-koskaan- asenteeseen. Ihan oikeasti inhoan itsessäni sitä nirppanokkapiirrettä ja vaikka en koe olevani ylimielinen tai muita parempi, niin silti saatan esim. baarissa ajatella, ettei minun tarvitse olla ystävällinen kaikenmaailman tungettelijoille. Yksi elokuvan kiehtovista teemoista oli myös muistinmenetys, ja sitä kautta puhtaalta pöydältä aloittaminen. Kieltämättä houkuttelisi kyllä joskus startata ikään kuin alusta, tyhjänä ja kokemattomana, tuntemattomana ja jonakin uutena ja raikkaana. Hmmmp.

Eilisen elokuvakokemuksen uuvuttamana rötkähdinkin sitten sohvalle ja tuijotin loppuillan teeveetä ( ohjelmatkin olivat teemaan sopivia: satuhäät ja vauvakuumetta :D)Tenttikirjaan en ole edelleenkään syventynyt, tällä hetkellä olen aika pitkälle sitä mieltä, että menen tuurilla kokelilemaan ja raapustelemaan vastauksia paperiin. Ei vaan jaksa stressata. Tällä hetkellä on hirmuinen himo päästä monen päivän löysäilyn jälkeen urheilemaan, mutta minkäs teet kun mittarissa on - 20, ei siinä kovin pitkiä lenkkejä kirmailla. Pakko kuitenkin lähteä ulkoilemaan, tuntuu että pää on monen päivän sisäilyn jälkeen ihan tukossa ja kipeä. Viikonlopuksi on luvattu ihan yhtä kylmää, eli ei uutta sillä rintamalla. Odotan viikonloppua kovasti, niin ihanaa päästä kotiin, siellä tiedän olevani taas oma itseni, kun ei tarvitse huolehtia mistään ja saa olla rakkaiden kanssa. Ja sitten viikonlopun jälkeen tiedän odottavani pääsyä takaisin tähän kotiin, kouluun ja menoihin. Niin se vaan menee, toiset luotuja on kaksoiselämään.