Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii

Hiijohoi. Keskiviikko käsillä ja fiilis jokseenkin nuukahtanut. Tänään oli tiukka 5 tunnin päivä yliopistolla, onneks mukaan mahtui sentään lounas M:n kanssa ja 45 minuutin lenkki kirpeässä pakkasessa. Sainpa yhden oppimistehtävänkin tehtyä. Pienestä on ilonaiheet revittävä:D Ilonaihe oli myös ihanat uunissa paistetut bataattilohkot ihanan dipin kanssa. Muuten onkin ollut normipäivä, jumppaan en selvinnyt tänäänkään, mutta en edes jaksa siitä enää stressata. Tänään tein myös jotain ennenkuulumatonta; varasin itselleni leffalipun, menen siis elokuviin yksin. Hui. Mutta luulen selviäväni, huomenna raportoin kuin kävi :) Huomiselle vapaapäivälle kasasin taas huomaamatta kaikkea muuta kuin tenttiin lukua, tiedossa mm. hops-keskustelua, lääkäriä sekä se leffa. Ja ehkä vähän shoppailua..Ai niin ja ilonaihe nro 3, äidin huolestunut soitto, onko makkarissani edelleen kylmä ( kuin jääkaapissa äitin sanojen mukaan :). Onko ihanampaa tunnetta kuin se, että joku oikeasti välittää onko minulla yöllä kylmä tai ylipäätään vaan välittää. Ei ole, luulisin. Välittämisen tunne on oikeastaan aika alkukantainen elossa pysymisen edellytys, toki ilman sitä selviää, mutta kummasti se helpottaa elämää. Lisäksi vielä ilonaihe nro 4: olen tänään saanut erityisopettajan pätevyyden antaa puheopetusta luokille 1-9. Aikas hienoa sanon maa, hetkinen voi vierähtää ennen käytännön toteutusta ( jos ei nyt harjoittelua lasketa), mutta onpahan ainakin pätevyys. Ihan kelpo päivä siis, vötkälemäisyydestä huolimatta. Ai niin, söin tänään myös rahkapullan, joka oli hyvää, tunsin itseni läskiperseeksi, ja unelmoin tulevasta keväästä. Näin meillä.