Ooo, on niin helppoo olla onnellinen

Haudi hau!
Hui, kun aika kiitää, nyt ollaan jo tiistaissa vaikka just oli lauantai :) Viikonloppu oli kiva niinkuin aina kotona. Siihen kuului mm. häämeikkien shoppailua H: n kanssa, pullan paistoa äipän kanssa, ihanaa ruokaa + häähössötystä H:n ja J:n luona sekä kahvittelua mummon ja ukin kanssa. Koulutehtäville en uhrannut ajatustakaan, mutta ehkä hyvä niin. Perjantainen tentti meni aika kivuttomasti ja tälle viikolla sainkin tenttivapaan-viikon, kun kirjoja on koko yliopistolla vaivaiset 2 .. Noh, ehkä en pane pahakseni:D

Otsikko viittaa tämänpäiväiseen lääkärireissuun, jota ennen olin oikeastaan varma että kaulastani löytynyt patti on vähintään pahanlaatuinen kasvain. Vaikka se mollottanut siinä jo kuukausia, viime aikoina olen ihan oikeasti surrut ja varautunut ns. pahimpaan. Ihana lääkäritäti totesi sen kuitenkin olevan vain turvonnut imusolmuke, mutta siitä huolimatta mieleeni jäi kalvamaan epäilys jostain muusta.. En tiedä, johtuuko se ainoastaan mielen varautumisesta pahimpaan, vai voiko tuollaisen asian tuntea intuitiivisesti? Joka tapauksessa asiaa täytyy seurailla, mutta kyllä tämä nyt akuuteimman huolen vei mennessään.

Huomiselle on suunnitteilla tyttöjen ilta ihanan M:n kanssa, tarjoituksena on pyörähtää myös erittäin kovina juhlijoina tunnetun ainejärjestön tipattoman tammikuun lopettajaisissa, hih, eipä ole aljon tipattoman päättymisessä juhlimista, kun ei se ikinä alkanutkaan. Koko tammikuun "saldo" taitaa olla lasi punaviiniä ruoan kanssa ja lasi sampanjaa H:n polttareissa :) Mutta noita pirskeitä on koko tammikuu odoteltu, joten saas nähdä kuin käy ! Ensi viikolle olisi tiedossa aika paljon kouluhommia, klups, joten ei pitäisi olla vapaa-ajan ongelmia... Harjoittelukin kurkkii jo ihan ovella, kahden viikon päästä on tiedossa aloitusseminaari ja siitä se sitten lähtee:) Eipä kaipa tässä muuta, kohta painun yöpuulle, ja haaveilen huomisesta vapaan aamun hitaasta ja ihanasta aamiaisesta, omnomnom..Pus!